PALUU ARKEEN! Ajatuksia siittä...

Oletko valmis, aikamme täyttyy. On ollut hienoa aikaa sitten Kilimanjaron. Punasolujen huikea konsentraatio on vaikuttanut ihmeitä. Heti matkan jälkeen, kun suoliston peristaltiikka oli tasaantunut, on suorituskykyni ollut aivan omaaluokkaansa. Jo muutama päivä tulomme jälkeen menin töihin juosten, pesin kirkkaasti kaikki edelliset ajat. En myöhästynyt töistä enkä kellosta juuri lainkaan. Tullessani kotiin poikkesin vielä Pirkkalan golf radalla. Jo toisella lyönnillä tein hole in onen. Tarjosin samppakaljat kaikille radalla olleille lumegolffaajille ja luojille. Kokonaistuloskin jäi 50€ alle baarin normaalihintojen. Hikeähänsiinä hiukan pukkasi varsinkin vakoon, joten päätin käydä vielä uimassa Nokian virrassa. Uin kolmekertaa vastarannalle ja kerran takaisin, kun huomasin ettei minulla ole pyyhettä, niin kuivasin itseni lumeen. Koska vaatteet piti saada nopeasti päälle ettei tule kylmä ettei vilustu kun on ollut pitkään kuumassa maassa ja ei ole tottunut pakkaseen. Illalla olin sitten vielä lentopallossa. Annoin todella mahtavia takapasseja ja joukkueemme voitti erät 6-0, tod harvinaista lentopallossa. Omat lyöntilaukaukseni menivät tosi korkealle takaseinille, siis tehoa oli aivan kamalasti liikaa, mutta torjuntoja tuli paranhultaisen paljon ja blokkini oli kuin paskahuussin(muistanet sen) räystäs, mutta paljon korkeammalla ja leveämmällä. Vastustajalta sammuivat valot lopullisesti jo ekassa erässä. Enttispäivänä kävin vielä Kurussa potkukelkalla alle kolmen vartin, leka taskussani. Normaalisti siihen mene tunti, eiku litra. No nyt sekosi. Siis kävin liki 50 kilometrin matkan kelkalla Nässyä pitkin tunnissa. Siinä meinasi jalakset sulaa käsiin, muuta ei niihin lopulta tullut kuin hiukan rakkoja. Luulen että nopeus oli välillä liki lentokoneen nopeutta siksi paljon minua huimasi. Ilmakin tuntui ohuelta kuin kilipukista eiku Kilimanjarolla. Voi jukra mitkä tehot minussa on! Olen hyvä - olet hyvä. Olen löytänyt vihdoinkin sisäisen sankarini ja selättänyt sen. Olen miettinyt mitä sitten. Uraani puoliintuu 700 miljoonassa vuodessa, mutta punasolumme 28,3vuorokaudessa. Tarkastin genitaalikameran muistista että laskeuduimme 3000 metrin alle 13.1. klo9:13 ja täsmäsin luvun vielä Suunnon T6:sta, juurikin näin. Siis aikamme täyttyy 10.2. klo 13:13. Olen silloin taas yhtä epänormaali kuin ennenkin. Tasainen punnerrus aikaa vastaan alkaa. Pitää heti alkaa miettiä minne seuraavaksi, kunhan on yli kolmeentonniin, jotta verenkuva voisi taas muuttua ja ekoni eheytyisi. Päätinkin nostaa heti tililtä 3001€ (Alv. 23%) matkaa varten ja pistin sen matkatilille ettei tasaisuus iskisi peruuttamattomasti tai hän veisi. Muista tehdä samoin tai aloita ainakin arava säästäminen seuraavaa matkaa varten jo tänään. Ja vielä; jos mietit tehdä jotain ennätyksiä tai voittaa itsesi ja vanhat pölyiset tuloksesi, tee se vielä tänään. Huomenna veriplasmasi on kuivempi ja suorituskykysi pian se sama vanha! Ole valmis, iäisyys lähestyy, kuusitonniset odottaa! Kivoja matkamuistoja Teille kaikille, erityisesti Hannulle, kun ei ollut mukana!

Terveisin Olli Boy!

RYHMÄHENKI SIIVITTI KOKKOLALAISET KILIMANJARON HUlPULLE

YLE KESKIPOHJANMAA JUTTU 21.1

http//yle.fi/alueet/keski-pohjanmaa/2012/01/ryhmahenki_siivitti_kokkolalaiset_kilimanjaron_huipulle_3189168.html
Kokkolan Ladun retkikunta valloitti tammikuussa Afrikan korkeimman vuoren Kilimanjaron. Tiivis ryhmähenki ja retken perusteellinen valmistelu mahdollisti vuoren huiputuksen melkein koko seurueelle.
Kokkolalaisryhmä valitsi reitikseen parhaimmat näkymät tarjoavan Makame -reitin. Reitti tarjosi seitsemän päivän patikoimisen, huipulle pääsisi kuudessakin päivässä, mutta ylimääräinen päivä antoi lisäpäivän ohueen ilmanalaan sopeutumiseen ja paransi näin huipulle pääsyn mahdollisuutta.
Tommi Niemelle Kilimanjaron reissu oli elämän ensimmäinen vaellus, edellinen telttayökin oli armeija-ajoilta. Kuntopohja maratoonarilla oli kunnossa.
- Maasto yllätti, 1 800 metrin korkeudelta ylöspäin leveä polku kapeni ja maasto muuttui kivikkoiseksi. Ohueen ilmaan sopeuduimme hyvin, koska olimme valmistautuneet asiaan hyvin.
Retkikuntaan kuului myös lääkäri, joka seurasi happisaturaatiomittarilla retkueen terveydentilaa.
Onnistunut "huiputus"
Kilimanjaron huipun valloitus alkoi viimeiseltä, 4 600 metrin korkeudesta olevalta leiriltä. Viimeinen etappi tiesi 1 200 metrin kipuamista. Urakka alkoi jo yöllä kello 23. Retkikunnan yksi jäsen joutui jättämään urakan viimeiselle leirille ja happimittarin lukemat pakottivat toisen jäsenen kääntymään puolivälissä takaisin.
Yön aikana kovan tuulen nostama hiekkapilvi ei puolestaan sopinut ryhmän kolmelle astmaatikolle, he pääsivät 5 800 metrin korkeudella olevalle viimeisen kraatterin reunalle. Kilimanjaron huipun saavutti 16 retkeläistä.
- Mukanamme ollut helsinkiläisopas oli käynyt vuorella parikymmentä kertaa. Ainoastaan yksi ryhmä oli onnistunut meitä paremmin, mutta se olikin paljon pienempi ryhmä.
Ryhmä lähestyi huippua muutaman asteen pakkasessa kovassa tuulessa.
- Yksi askel ja pari hengitystä. Askel ja pari hengitystä. Kiipeäminen ei ollut kovin raskasta, koska eteneminen oli hidasta. Mummut rollaattoreilla olisivat ohittaneet meidät tasaisella tiellä kevyesti.
Huipulle ja nopeasti alas
Tommi Niemi kehuu vuolaasti Kokkolan Ladun retkikunnan hyvää henkeä. Ryhmä tutustui hyvin jo harjoitusvaiheessa kun se kipusi täysillä kantamuksilla uudestaan ja uudestaan "Roska-Rukan" täyttömäen huipulle vuoden aikana Kokkolassa. Ryhmä ja sen kokeneet jäsenet toivat turvaa ensikertalaisille.
- Monella on jälkeenpäin käynyt mielessä, että yksin tai pienemmässä ryhmässä olisi kääntynyt takaisin.
Reitin varrella maisemia ei juuri ehdi ihailla, eikä huipullakaan. Kilimanjaron on yksinäinen vuori, joten näkymä sen huipulta yltää pilvettömällä säällä kauaksi.
- Nyt kun on ryhmän kanssa jaettu kuvia, on vasta saanut käsityksen millaista siellä oli. Vuoren huipulla sanoin vain kaverille, että ota nopeasti pari kuvaa ja ryhmä kuva. Päässä oli koko ajan ajatus, että olisi hyvä päästä alas.
YLE Keski-Pohjanmaa

RIVIJÄSENEN JA ENSIKERTALAISEN KOKEMUKSET

Mitä järkeä? Mikä teitä ajaa?...sen tyypisiä kysymyksiä sateli syksyn aikana kun lähipiirille alkoi valjeta mihin me Eilan kanssa oltiin lähdössä. Mitä vastaat? Ei siihen välttämättä hyvää syytä löydy? Pitääkö edes löytyä?
Vierivät kivet eivät kerää sammalta. Eikö siinä ole kohtalaisen hyvä vastaus? Aktiivinen elämä rikastuttaa. Sohvalla voi sitten jälkeenpäin muistella kaikkia niitä hienoja asioita mitä onkaan tullut tehtyä (kun ei enää muuhun pysty??). Kilimanjaro on korkein vuori mihin ”tavallisella” ihmisellä on mahdollisuus päästä. Kokkolan Latu madalsi kynnystä että ei oikeastaan enää tarvinnut miettiä. Jos on lähteäkseen,..niin nyt.
Ei kaduta hetkeksikään. Safariosuus oli kuin luontodokumentista. Mahtava omin silmin nähdä kaikkia isoja eläimiä luonnossa. Sopivasti seikkailua ”babu´lle” (isoisä Swahiliksi). Patikkaosuudella ensimmäinen yö oli aiheuttaa paniikkia. Tuntui että ei millään saa riittävästi happea. Teki mitä tahansa niin hengästyi. Toinen yö oli jo helpompi, sitä se sopeutuminen tekee. Maisemat vaihtuivat koko ajan, aika ei todellakaan käynyt pitkäksi. Edestakainen pakkaaminen alkoi ärsyttää. Samoin pikkukiire aamulla. Porukan yhteishenki oli vertaansa vailla. Kiitos kaikille siitä. Huiputus oli sitten varsinainen koettelemus ja sitä oltiin pelätty. Reippaasti vaan,..jos muut selviää niin miksen minä!!? Itse olin varautunut pahempaan. Alastulo ei ollut ongelmaton sekään.
Nyt on jo muutama päivä mennyt. Tuntuu epärealistiselta. Olenko ihan oikeasti tehnyt sen? Kroppa sanoo että on kiusattu. Valokuvat todistavat että olen käynyt Afrikassa, käynyt Kilimanjaron huipulla, kokenut ja nähnyt uskomattoman paljon. Kyllä se sieltä tulee, kunhan rauhoittuu. Elämä on ihanaa. Siitä pitää nauttia.
Kiitos Kokkolan Ladulle mahdollisuudesta osallistua. Kiitos kanssamatkustajille. Todella hieno kokemus.
John ja Eila

LA 14.01 KOTIMATKA ALKAA

Kaikki hyvä loppuu aikanaan:(. Aamupäivä oli vapaata. Myöhemmin iltapäivällä kuljetus lentokentälle, josta lento (KLM) klo 22.40 Dar es Salaamin ja Amsterdamin kautta Helsinkiin.

PE 13.01 MWEKA CAMP - MOSH

Laskua 1500 m, matka 12 km, vaellusaika 4–6 tuntia
Iltapäivällä saavuimme Mwekan portille. Kuljetus ja majoittuminen jo tuttuun Protea Aishi Machame -hotelliin. Nautimme ansaitun illallisen hotellin ravintolassa.

TO 12.01 BARAFU CAMP - KILIMANJARO 5895M

Nousua 1230 m, matka 6 km, vaellusaika 10 tuntia. Nousimme ylös Rebmannin ja Retzelin jäätiköiden välistä Stella Pointille (5730 m), mistä käännymme suoraan kohti huippua ja jatkoimme Kilimanjaron korkeimpaan kohtaan Uhuru Peakille (5895 m). Huippu saavutettiin klo 06.10. Kuusitoista henkeä pääsi Uhuru Peakille. Kolme henkeä pääsi Stella Pointille. Yksi jäsenistä keskeytti ja yksi ei lähtenyt huiputusyritykseen.
Huipulta palasimme Barafu Campin kautta alas Mweka Campille ( 4 tunnin vaellus) , jossa majoitumme telttoihin. Retkikunnalla kaikki hyvin! =)

KE 11.01 KARANGAN - BARAFU CAMP

Nousua 500 m, matka 6 km, vaellusaika 4–5 tuntia.
Nousimme 4550 metrin korkeuteen, missä majoitumme telttoihin Barafu Campissä. Majoittumisesta varsinaisesti ei voi puhua. Sillä aloitamme nousun kohti vuoren huippua jo hyvissä ajoin ennen keskiyötä. Leiriltämme rinne jyrkkenee ja nousu käy huomattavasti rankemmaksi kuin koskaan aiemmin koko vaelluksen aikana. Seuraavasta vuorokaudesta tulee haasteellinen ja jännittävä.