RYHMÄHENKI SIIVITTI KOKKOLALAISET KILIMANJARON HUlPULLE






YLE KESKIPOHJANMAA JUTTU 21.1






http//yle.fi/alueet/keski-pohjanmaa/2012/01/ryhmahenki_siivitti_kokkolalaiset_kilimanjaron_huipulle_3189168.html
Kokkolan Ladun retkikunta valloitti tammikuussa Afrikan korkeimman vuoren Kilimanjaron. Tiivis ryhmähenki ja retken perusteellinen valmistelu mahdollisti vuoren huiputuksen melkein koko seurueelle.
Kokkolalaisryhmä valitsi reitikseen parhaimmat näkymät tarjoavan Makame -reitin. Reitti tarjosi seitsemän päivän patikoimisen, huipulle pääsisi kuudessakin päivässä, mutta ylimääräinen päivä antoi lisäpäivän ohueen ilmanalaan sopeutumiseen ja paransi näin huipulle pääsyn mahdollisuutta.
Tommi Niemelle Kilimanjaron reissu oli elämän ensimmäinen vaellus, edellinen telttayökin oli armeija-ajoilta. Kuntopohja maratoonarilla oli kunnossa.
- Maasto yllätti, 1 800 metrin korkeudelta ylöspäin leveä polku kapeni ja maasto muuttui kivikkoiseksi. Ohueen ilmaan sopeuduimme hyvin, koska olimme valmistautuneet asiaan hyvin.
Retkikuntaan kuului myös lääkäri, joka seurasi happisaturaatiomittarilla retkueen terveydentilaa.
Onnistunut "huiputus"
Kilimanjaron huipun valloitus alkoi viimeiseltä, 4 600 metrin korkeudesta olevalta leiriltä. Viimeinen etappi tiesi 1 200 metrin kipuamista. Urakka alkoi jo yöllä kello 23. Retkikunnan yksi jäsen joutui jättämään urakan viimeiselle leirille ja happimittarin lukemat pakottivat toisen jäsenen kääntymään puolivälissä takaisin.
Yön aikana kovan tuulen nostama hiekkapilvi ei puolestaan sopinut ryhmän kolmelle astmaatikolle, he pääsivät 5 800 metrin korkeudella olevalle viimeisen kraatterin reunalle. Kilimanjaron huipun saavutti 16 retkeläistä.
- Mukanamme ollut helsinkiläisopas oli käynyt vuorella parikymmentä kertaa. Ainoastaan yksi ryhmä oli onnistunut meitä paremmin, mutta se olikin paljon pienempi ryhmä.
Ryhmä lähestyi huippua muutaman asteen pakkasessa kovassa tuulessa.
- Yksi askel ja pari hengitystä. Askel ja pari hengitystä. Kiipeäminen ei ollut kovin raskasta, koska eteneminen oli hidasta. Mummut rollaattoreilla olisivat ohittaneet meidät tasaisella tiellä kevyesti.
Huipulle ja nopeasti alas
Tommi Niemi kehuu vuolaasti Kokkolan Ladun retkikunnan hyvää henkeä. Ryhmä tutustui hyvin jo harjoitusvaiheessa kun se kipusi täysillä kantamuksilla uudestaan ja uudestaan "Roska-Rukan" täyttömäen huipulle vuoden aikana Kokkolassa. Ryhmä ja sen kokeneet jäsenet toivat turvaa ensikertalaisille.
- Monella on jälkeenpäin käynyt mielessä, että yksin tai pienemmässä ryhmässä olisi kääntynyt takaisin.
Reitin varrella maisemia ei juuri ehdi ihailla, eikä huipullakaan. Kilimanjaron on yksinäinen vuori, joten näkymä sen huipulta yltää pilvettömällä säällä kauaksi.
- Nyt kun on ryhmän kanssa jaettu kuvia, on vasta saanut käsityksen millaista siellä oli. Vuoren huipulla sanoin vain kaverille, että ota nopeasti pari kuvaa ja ryhmä kuva. Päässä oli koko ajan ajatus, että olisi hyvä päästä alas.
YLE Keski-Pohjanmaa

RIVIJÄSENEN JA ENSIKERTALAISEN KOKEMUKSET



Mitä järkeä? Mikä teitä ajaa?...sen tyypisiä kysymyksiä sateli syksyn aikana kun lähipiirille alkoi valjeta mihin me Eilan kanssa oltiin lähdössä. Mitä vastaat? Ei siihen välttämättä hyvää syytä löydy? Pitääkö edes löytyä?
Vierivät kivet eivät kerää sammalta. Eikö siinä ole kohtalaisen hyvä vastaus? Aktiivinen elämä rikastuttaa. Sohvalla voi sitten jälkeenpäin muistella kaikkia niitä hienoja asioita mitä onkaan tullut tehtyä (kun ei enää muuhun pysty??). Kilimanjaro on korkein vuori mihin ”tavallisella” ihmisellä on mahdollisuus päästä. Kokkolan Latu madalsi kynnystä että ei oikeastaan enää tarvinnut miettiä. Jos on lähteäkseen,..niin nyt.
Ei kaduta hetkeksikään. Safariosuus oli kuin luontodokumentista. Mahtava omin silmin nähdä kaikkia isoja eläimiä luonnossa. Sopivasti seikkailua ”babu´lle” (isoisä Swahiliksi). Patikkaosuudella ensimmäinen yö oli aiheuttaa paniikkia. Tuntui että ei millään saa riittävästi happea. Teki mitä tahansa niin hengästyi. Toinen yö oli jo helpompi, sitä se sopeutuminen tekee. Maisemat vaihtuivat koko ajan, aika ei todellakaan käynyt pitkäksi. Edestakainen pakkaaminen alkoi ärsyttää. Samoin pikkukiire aamulla. Porukan yhteishenki oli vertaansa vailla. Kiitos kaikille siitä. Huiputus oli sitten varsinainen koettelemus ja sitä oltiin pelätty. Reippaasti vaan,..jos muut selviää niin miksen minä!!? Itse olin varautunut pahempaan. Alastulo ei ollut ongelmaton sekään.
Nyt on jo muutama päivä mennyt. Tuntuu epärealistiselta. Olenko ihan oikeasti tehnyt sen? Kroppa sanoo että on kiusattu. Valokuvat todistavat että olen käynyt Afrikassa, käynyt Kilimanjaron huipulla, kokenut ja nähnyt uskomattoman paljon. Kyllä se sieltä tulee, kunhan rauhoittuu. Elämä on ihanaa. Siitä pitää nauttia.
Kiitos Kokkolan Ladulle mahdollisuudesta osallistua. Kiitos kanssamatkustajille. Todella hieno kokemus.
John ja Eila